keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

kuumeilua ja pieniä edistysaskelia

Tämä viikko alko treenien suhteen vähän huonosti kun heti maanantaina oli suunnitellusti lepopäivää treeneistä ja sen pidinkin. Tiistaina sitten taas jaksoi treenata selkää ja hauiksia (lue: jaksoi juuri ja juuri..kurkkuun koski ja oli muutenkin treenin lopussa jo hieman heikohko olo). Kuitenkin treeni vedettiin loppuun asti ja en tiedä oliko virhe treenata, vaikka ainoastaa se kurkku oli kipeä eikä olo muuten ollut huono, mutta siitä se lähtikin ja illalla makasinkin ihan väsyneenä ja KUUMEISENA sohvalla ja kultu kantoi minulle vähän väliä vettä tai lämmintä mehua,että olo vähän helpottaisi. Tiistaina olisi siis näköjään kannattanut ihan vaan sen pelkän kurkkukivunkin takia jättää suosiolla treenit välistä tai olisihan se kuume voinut muutenkin nousta..who knows. Ja sittenpä siis eilinen päivä menikin lepäillessä tietysti, mutta eilen ei kuume noussutkaan yhtään ja olo oli hyvä joten tänään varmaan uskaltaakin jo treenata. Huh onneksi pääsin vähällä ja oli kunnolla kipeä vain sen yhden illan..pitää silti varmuuden vuoksi mitata kuume tänään päivällä, vaikka kyllähän sen itse tuntee onko lämpöä, mutta kipeänä ei treenata!

Ja pientä edistystä on ilmeisesti tapahtunut tuolla minun pienessä pääkopassa, koska minähän vedin tiistaina ja vielä keskiviikkonakin namusia onnellisena tyttönä sohvalla telkkua katsoessa tuntematta mitään suurempia omantunnon tuskia. Alkuun kyllä keskiviikkona epäröin, mutta niin paljon teki mieli karkkia ja halusin ne pyörimästä kaapista(saattaisin muuten popsia niitä joka päivä muutamia..hyvä tekosyy herkutella) joten popsin loputkin namit siitä tv-pussista. Ihan hyvä,että osasin herkutella ilman kauheaa morkkista ja ottaa iisisti ja nyt pystyy taas hetken olemaan ilman herkkuja. Ja vaikka nyt söinkin kahtena päivänä karkkia niin tiedän silti etten sorru syömään niitä joka viikko useaan kertaan..entinen sonja olisi syönyt varmaan joka viikko kaksi kertaa sen 300g karkkia + limut ja muut päälle vielä. Ehkä minä siis vielä opin,että välillä saa sallia jotain hyvääkin itselleen kun se herkuttelu ei kuitenkaan jää päälle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti